Korpelan neidot

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Kirjoittaja

Aui

Vein lc:ni loppuun saakka, jäin koukkuun tähän touhuun ja siksipä kirjoitan nyt Korpelan neitojen tarinaa.

*~*~*~*~*

Ajatuksia, tunteita, mietteitä, joita ei tarkoitettu lausuttavaksi ääneen. Jokainen tuntee jotakin.

Tunteita on erityisen paljon kahdella sisaruksella, kun heidät vanhempien toimesta temmataan pois kaikesta, mikä heille oli tuttua. Katherine ja Susanne joutuvat aloittamaan elämänsä kokonaan uudestaan paikassa, jossa vanha kunnon sääty-yhteiskunta on vielä voimissaan ja naiset - enemmän tai vähemmän - alistetussa asemassa. Korpelassa tytöt kohtaavat niin onnen kuin vastoinkäymisenkin syyt ja seuraukset.

Kommentit ilahduttavat aina, vaikkapa täällä VIERASKIRJAssa. Kiitos :)

Arkisto

2012

Kategoriat

13.05.2012 - 18:50

Tänne ryhdyn kokoamaan kysyttyjä ladattuja, jotta ne löytyisivät helposti niitä kaipaaville. Kysymyksiä ladatuista saa heittää tänne tai vieraskirjaan, mutta mieluiten sen osan kommentteihin, jossa ladattu näkyy. Sillä tavalla tiedän parhaiten, mikä ladattu on kyseessä.

Hyviä latauspaikkoja saa toki kurkkia myös tuolta sivupalkista "Ladattavat"-otsikon alta.

Osa 6:

Maijan hiukset: Modista

Susannen hiukset: Selzisimsistä

Eliaksen hiukset: Selzisimsistä

Lucaksen hiukset: Garden of Shadow'sta

Kategoria: Kysytyt ladatut 1 kommentti Kommentoi

Esittely 2. Joenranta

06.05.2012 - 19:00

Tässäpä nyt suurpiirteinen esittely Joenrannan perheen talosta. Kuvat sisältävät pieniä paljastuksia, joten suosittelen lukemaan osan 6 ennen tämän kurkkimista. Tämän tekeminen paljasti myös muutamia kohtia, mihin täytyykin vielä löytää defaulteja... Jos pistää joku silmään ja tiedätte, mistä sellaisia korvaavia saisi, linkkejä arvostetaan! :)
***

"Vaatimaton" talo edestäpäin. Kyseessähän on valmistalo Viehkeän viktoriaaninen koti, jota olen muokkaillut tarpeiden mukaan.

Alakerta. (Joo poistelin noi lamput tuolta, kun kuvia muokatessani huomasin, että siellä oli mokomia vielä jäljellä...)

Yläkerta on makuutiloina.

Kasvimaa tarvitsee monta käsiparia kitkemään, kastelemaan ja juttelemaan.

Aloitetaanpa sitten ihan etuovelta.

Köyhiä lukutaidottomia maanviljelijöitä ja kirjahylly. Mikä meni vikaan? Leikitään, että nuo ovat peräisin Susannelta, eikö niin? Tuo toinen ovi vie alakerran vessaan.

Seurustelunurkkaus.

Tässä pikainen kurkkaus siihen vessaan, josta jo olikin puhe.

Siitä sitten oikealle...

Miksiköhän simini aina käyvät keskustelunsa ruokapöydässä? No tässä tämä kuitenkin on. Kurkataanpa tuonne nurkan taakse...

Leikkitilaa todella aitoine palikoineen..

Siitä aukosta seinässä päästäänkin keittiöön. Pieni ja ahdas kuin mikäkin.

Siinä takaovi, josta voitaisiinkin käydä kurkkaamassa takapihan puolelle.

Siinähän se Maijan pyhättö on. Ja tuo terassi, josta tuossa näkyy kulma: lempparini! Jokin siinä vaan viehättää, vaikka se toistaiseksi perheen rahatilanteen takia onkin tyhjillään.

Jäiks! Juostaanpa portaat ylös ennen kuin Maija tulee häätämään meidät ;)

Portaiden yläpäässä ensimmäinen ovi kuuluu Eerikille ja Maijalle.

Pieni ja koruton makuuhuone.

Sieltä päästään suoraan heidän kylppäriinsä. Rakastan tämän talon nurkkia ja pieniä soppia! Niin kotoista...

Takaisin käytävään. Ensimmäinen ovi vie Lucaksen huoneeseen ja seuraava Susannen ja Eliaksen makkariin.

Jaahas, annetaan isän ja pojan jatkaa puheluharjoituksiaan ja jatketaan matkaa. Ei tämäkään sen kummempi, mutta kotoisa.

Eliaksella ja Susannella on samanlainen koruton makuuhuone kuin Maijalla ja Eerikilläkin.

Täällä on kuitenkin pieni tyhjä nurkkaus, jollaiselle vanhalla pariskunnalla ei ole tilaa.

Sen nurkkauksen yläpuolella on tällainen. Mitäköhän käyttöä tälle keksisi?

Hypätään vielä takaisin Susannen ja Eliaksen makuuhuoneeseen, josta päästään viimeiseen kylpyhuoneeseen.

Samanlaisiahan nuo kaikki suunnilleen ovatkin.
***
Ei sen kummempia tällä kertaa. Jättäkää toki kommenttia, jos jokin jäi vaivaamaan tai jos on jotakin sanottavaa. Seuraavan osan edistymistä voi seurata ihan normaalisti tuolta sivupalkista. Kyllä se sieltä aikanaan ilmestyy :)

Kategoria: Esittelyt 13 kommenttia Kommentoi

Osa 6. S&M

24.04.2012 - 20:25

Vuorossa on Suski-keskeinen osa, kuten viime osan lopusta ehkä saattoikin päätellä. Kyllä Katikin siellä vilahtaa ja hänen vuoronsa on myös tulossa. Rakkaat simini tekivät asiat tarpeellista hankalammiksi, mikä näkyy kuvien määrässä, mutta lopussa on vähän ylimääräisiä fotoja vastapainoksi. Sen enempiä höpisemättä, menkäähän lukemaan!

***

Susannella oli vaikeuksia sopeutua uuteen kotiinsa. Hän ei ollut ehtinyt tottua vielä edes kauppiasperheen "ylellisyyksiin", saati sitten maanviljelijäperheen ankeaan asumukseen. Nämä vaatteet kutittivat vielä entisiäkin enemmän. Vaikeammaksi Susannen kotiutumisen teki kuitenkin se, ettei hän hän kokenut lainkaan olevansa tervetullut tänne. Ja se oli Maijan syytä. Maija vähät välitti Susannen mielipiteistä ja tuntemuksista, vaan patisti tämän oman lapsenlapsensa terveyden uhalla raskaisiin töihin auringonnoususta yön pimeille tunneille.

Maija itse sen sijaan puuhaili rakkaiden kukkiensa parissa. Kylällä tunnetut kimput tekivät kauppansa paikallisiin juhliin ja koteja koristamaan.

Maija oli seurallinen ja iloinen nainen, mutta Susannen näkeminen omassa kodissaan siunatussa tilassa sai hänet äreäksi. Kuinka Eerik olikaan saattanut hyväksyä tämän onnenonkijan heidän kotiinsa! Maijan mielestä Elias ansaitsi parempaa. Ja kuka saattoi sanoa varmaksi, oliko Susannen lapsi todella hänen lapsenlapsensa vai jonkun aivan muun?
***

Kun Tuhkimo ilkeältä äitipuoleltaan välillä sai levon, Susannen vapaa-aika kului ehdottomasti sängyn pohjalla. Susanne ei halunnut myöntää tulevansa pian äidiksi, mutta vaikea raskaus ja pelko tällaisissa oloissa synnyttämisestä eivät antaneet tytölle mielenrauhaa hetkeksikään.
***

Eräänä syysaamuna Susannen poltot sitten alkoivat. Susanne valitti jo ennen aamiaista kamalia kipuja. Lapsen oli määrä syntyä vasta alkutalvesta, joten kaikki aavistelivat jonkin olevan nyt pahasti pielessä.

Elias oli huolissaan. Tietäväiseen äänensävyyn Maija kuitenkin valisti perhettä, että hänen äidinvaistollaan kaikki oli kyllä kunnossa. Susannelle hän sihisi, että naiset olivat miesten tukipilareita, eikä mikään niin mitätön kuin pieni vatsan kipristely saanut estää arjen tehtävien hoitamista.

Niinpä Susannen ei auttanut kuin purra hammasta ja olla kuin mitään ei olisikaan.

Arjen askareet piti hoitaa aivan kuten minä tahansa muunakin päivänä.

Pisin päivää Elias tahtoi välttämättä keskeyttää omat työnsä ja käydä katsomassa, kuinka Susanne voi.

Eerik ei kokenut sitä asemalleen sopivaksi, mutta rukoili kyllä työnsä lomassa poikansa vaimon ja oman lapsenlapsensa terveyden puolesta.
***

Illalla Susanne huokaisi helpotuksesta sujahtaessaan peiton alle nukkumaan.

Yön mittaan kivut kuitenkin vain pahenivat, eikä Susanne nukkunut silmällistäkään koko yönä. Kun hän sitten aamun valjetessa oli kalmankalpea ja voimaton nousemaan sängystään, Eerik lähti luostariin sisar Kaarinaa, lapsenpäästäjää, noutamaan. Elias valvoi vaimonsa vierellä peläten tämän hengen puolesta.

Vihdoin alkuillasta Susannen rinnoilla lepäsi pieni lapsi. Poika oli heikko mutta hengissä.

Susannen peseydyttyä ja hieman levättyä koko perhe kerääntyi lapsivuoteen ympärille. Poika nukkui hiljaa isänsä sylissä. Eerik ylisti edelleen Herraa ja oli luvannut sisar Kaarinalle tämän lähtiessä luostarille kiitokseksi niin suurta lahjoitusta kuin köyhä maanviljelijä ikinä saattaisi tarjota.

Kun Susanne kysyi voipuneena pojalle nimeä ja Elias kysyi hänen mielipidettään, Maija puuttui myrkyllisesti puheeseen: "Elias, lapsen isänä sinun pitäisi valita nimi pojallesi."

"Se ei ole alkuunkaan vaimollesi sopiva päätös", hän lisäsi. Elias mietti hetken hiljaa. "Lucas?" hän kysyi sitten Susannelta.

Susannea sapetti Maijan huomautus, mutta oikeastaan hän piti nimestä joten ei nostanut asiasta meteliä. "Tulehan Lucas käymään äidin sylissä", hän ojensi kätensä ja Elias ojensi pojan äidilleen.
***

Susannen tunteet olivat ristiriitaisia. Toisaalta tässä oli pieni avuton poika, lapsi hänen vertaan ja lihaansa. Toisaalta tämä nyytti oli aivan isänsä näköinen ja muistutti Susannea jatkuvasti asemastaan ja nykyisestä elämästään. Hän kaipasi edelleen Metsälään, mutta oli jo sen verran aikuistunut, että ymmärsi jo, kuinka kaukainen haave se oli. Susanne teki kaikkensa taistellakseen luontoaan vastaan ja ollakseen hyvä äiti Lucakselle.
***

Sillä välin, kun Susanne yritti kotiutua Joenrannan perheeseen, Katherinenkin lähdön hetki lähestyi. Hänen mielestään muutto tuli aivan liian nopeasti ja tyttö oli edelleen hieman katkera vanhemmilleen, jotka kauppasivat häntä näin.

"Hei!" hän huudahti Adamin nähdessään silti iloisesti.

He vaihtoivat tervehdyksen poskisuudelmin.

"Tule, niin näytän sinulle huoneesi", Katherine pyysi Adamia seuraamaan itseään ja tämä seurasi mukisematta.

"Varmasti vaatimattomampi, kuin mihin olet tottunut. Vakuutan kuitenkin, että tämä on kelpo huone. Ja kylpytilat ovat aivan seinän takana. Pidät tästä varmasti kunhan totut -"

"Kiitos paljon", Adam keskeytti Katherinen puhetulvan.

"Hmm... Vanhempani ovat kaupalla. Kun olet purkanut tavarasi, voit mennä sinne. Itse ehdin jo hyvästellä heidät ja minun täytyy rientää. Ajurisi ei varmaankaan tahdo odottaa ikuisuuksia", Katherine naurahti.

Adam hymähti vastaukseksi. Katherine oli jo lähdössä, kun hän pysähtyi ja kysyi Adamilta äkkiä: "Kai tulet minun ja Chrisin häihin?" "Toki", Adam vastasi katsomatta edes Katherinea silmiin. "Hyvä. Nähdään siellä, ystäväiseni."
***

Adam katseli Katherinen lähtöä ikkunasta ja asettui sitten sängylle pitkäkseen. "Ystävä? Ystävä!?" hän tuhisi ja manasi.

Huokaisten hän kuitenkin nousi heti ylös ja päätti lähteä opettelemaan uutta työtään saadakseen muuta ajateltavaa.
***

Kaupalla oli hiljaisempi päivä, joten Onnilla oli aikaa esitellä Adamille paikat.

Ensimmäiseksi hän opasti Adamin täyttämään hyllyjä. Poika työskenteli hiljaa ja ripeästi, mikä oli Onnille mieleen.
***

Toisaalla Maijan äreys oli vähitellen väistymässä. Lucas oli selvinnyt kriittisistä kuukausista ja otti kovaa vauhtia ikäisiään kiinni kasvamalla hurjaa vauhtia.

Isoäidin omistushalu oli suurempi kuin Susanne oli etukäteen osannut kuvitella. Maija oli sitä mieltä, että Susannen liiallinen seura saattaisi turmella pojan, ja pitikin visusti huolen siitä, että Susannella oli paljon tekemistä ja hän sai itse viettää aikaa pojanpoikansa kanssa.

Harmikseen Maija ei voinut syyttää Susannea valehtelusta. Poika kuului selvästi Joenrannan sukuun, niin paljon hän muistutti isäänsä.
***

"- oppii pian kävelemään! Puhuukin jo hiukan ja -" Elias oli innoissaan isyydestään. Hän ei nähnyt asiaa naisten tavalla ja oli autuaan tietämätön Maijan ja Susannen riitelyistä.

"Äiti on jo vanha. Hänelle on helpompaa vahtia Lucasta kuin tehdä kasvimaalla se, mitä sinäkin nyt teet." Näin Elias asian näki.

"Annatko äitisi todella varastaa pojan? Sinun poikasi? Oletko todella noin sokea?" Susanne tiuskaisi hämmästyneenä.

"Kyllä äiti tietää", Elias vakuutteli.

"Mammanpoika..." Susanne mutisi. Elias ei joko kuullut tai ymmärtänyt, mutta keskustelu oli joka tapauksessa ohi sillä kertaa.
***

Koska Elias ei kuunnellut Susannea, hän päätti ottaa asian puheeksi Eerikin kanssa.

"Luoja tietää, että rakastat lastasi, mutta Maija välittää hänestä myös. Ymmärrän kyllä kantasi. Uskon vakaasti, että asiat järjestyvät aikanaan. Lucas tietää, että sinä olet hänen äitinsä. Maija vain tahtoo olla pojan kanssa ennen kuin Herra vie meidät toiseen ulottuvuuteen", Eerik puolusti vaimoaan.

Miehen rauhalliset sanat saivat Susannen kyllä ajattelemaan asiaa, mutta pitkään hautunut katkeruus vei silti vallan Susannesta.
***
(kuvitelkaa tähän Susanne postilaatikolla. Kuva katosi jonnekin suurensuureen bittiavaruuteen -.-' )
Susanne luki kuoresta oman nimensä. Innoissaan käsialan tunnistaessaan hän avasi kirjeen siltä seisomalta. Kirje oli Katherinelta. Siskosta ei ollutkaan kuulunut mitään sitten viime syksyn. Katherine kertoi lyhyesti kuulumisiaan ja kysyi Susannen lapsesta. Lopussa hän pyysi Susannea käymään, mikäli tämä millään pääsisi.

Illallisella Susanne otti asian puheeksi muiden kanssa. "Entä Lucas? Miten hän pärjää ilman äitiään?" Maija kysyi.

"Toivoin, että voisit pitää hänestä huolta sen aikaa", Susanne pyysi. Kuten teet nytkin - pyytämättäni, hän lisäsi mielessään. "Ilomielin!" Maija huudahti. "Mutta kuka tekee sinun työsi sillä aikaa? Aiotko sysätä kaiken Eliaksen harteille?" hän jatkoi.

Susanne huomasi, ettei Maija alkuunkaan halunnut päästää häntä lomalle edes pariksi päiväksi. "Kasvimaalla ei ole nyt muutenkaan työtä kolmelle, ja uskon, että pärjäätte vallan mainiosti sen aikaa ilman minuakin", hän puolusteli. Nyt Eerik puuttui puheeseen: "Minusta on hienoa, että pidät edelleen yhteyttä sisareesi. Minusta sinun pitää mennä."

"Kiitos." Susanne oli iloinen, että Eerik puolusti häntä. Maijaa se sen sijaan ei ilahduttanut. "Elias, mitä mieltä sinä olet?" Maija vetosi poikaansa.

"Tokihan hän saa mennä. Me pärjäämme kyllä", Elias vastasi.

Ja niin Maijan vastusteluista huolimatta Susanne sai luvan lähteä heti seuraavana aamuna ja puheenaihetta vaihdettiin kasvimaan tilaan.
***Sitten kasa ylimääräisiä kuvia kulissien takaa:

Tämähän oli ainoa kuva Susannen ja Eliaksen häistä, joka pääsi osaan asti? Noh, sille oli syynsä.

Kaikki hyvin, vieraat saapuu, pari kuhertelee... Seurustelupäätös tehtiin tässä yhdessä sumpussa kaiken muun kanssa. Eikä se tehnyt Susannen tavoitteelle lainkaan hyvää.

Kihlautuminen samaten samaan syssyyn ja taas Susannen mielialapalkki alemmas. Pelkäsin jo, että morsio saa hermoromahduksen kesken juhlien ja terapeutti tulee kuokkimaan...

Noh, teinin raskausmasun takia sen ihanan juhlamekon tilalle vaihtui tämä teemaan-ei-niin-sopiva mekko. Sen takia päätin jättää varsinaisen seremonian pois tarinasta.

Blaablaa...

Vieraatkaan eivät tahtoneet totella...

Ja tässä meidän kiltin ja viattoman Eliaksen salaiset mietteet -.-

Tui tui :3

Vieraat jumittavat edelleen.

Niin ja kyllä sitä nyt ollaan niin hienoa leidiä! Että mulla meni hermot tän kohtauksen kanssa...

Adamin synttärit behind the scenes.

On se vaan niin lutunen :)

Tästä tyylinmuutokseen.

Repäsevä pingustalkkeri!

Sisar Kaarina tuli käymään kaupassa ostoksilla. Mokoma pilasi osuutensa synnytyskohtauksessa ja siitä jäi sen takia monta kuvaa pois. Ai että mä rakastan mun simejä -.-'

Punainen pahis.

Susannen synttärit.

Ja vielä Elias perässä.

Lucaksen synttärit behind the scenes. Tosi sopiva kakku säädylleenkin ja kaikkea..
Mielestäni nämä kaikki ziljoonat oudot synttärit olisivat pilanneet osan tunnelman, joten sen takia ne tulevat tässä erikseen. Tiedättepähän, että näitäkin on juhlittu :D
***
Seuraavaksi suunnitelmissa olisi julkaista taloesittely Joenrannan talosta. Saisitte vähän kokonaiskuvaa. Sen jälkeen sitten seitsemäs osa, jossa Susanne lähtee Katherinen luo vierailulle. Sen jälkeen varmaankin taloesittely Katherinen uudesta kodista. Mitäs veikkaatte, millaista elämää Katherine elelee? Jättäkää toki puumerkki, ne innostavat aina jatkamaan :)

Kategoria: Osat 25 kommenttia Kommentoi

Osa 5. Perhekokouksia

06.04.2012 - 10:50

Hyvää pääsiäistä kaikille! Tällä osalla nyt ei ole mitään tekemistä pääsiäisen kanssa, mutta eipä sillä niin väliä. Uusi osa on nyt kuitenkin tässä. Kipinkapin lukemaan!

***

"Hänestäkö tulee vaimosi?" Adam kysyi hiljaa. "Kyllä. Mutta sinä pääset kaupan isännän oppiin. Pääset pois näistä piireistä, kuten olet aina halunnut ja jonain päivänä perit vielä talon ja kaupan kokonaan itsellesi", Chris lohdutti veljeään, joka vaikutti paljon tavallista vaisummalta.

"Kiitos", Adam kuiskasi niin hiljaa, että Chris tuskin kuuli veljensä sanoja.

"Mikä on? Miksi vaikutat noin alakuloiselta?" Chris pohti vihdoin hetken kuluttua ääneen.

"Minä tapasin hänet ensin!" Adam huusi äkkiä. "Mitä sinä puhut?" Chris kummastui.

"Minä halusin hänestä vaimon! Ja sinä viet hänet nenäni edestä vain, koska olet vanhempi!" Adam huusi nyt jo melkein itku kurkussa.

"Se ei ole oikein..." hän yritti vielä huutaa työntäessään ovea auki, mutta pienen pojan ääni katosi kyynelten alle.
***

"Siinäkö kaikki tällä viikolla?" Neea kysyi asiakkaaltaan, joka nyökkäsi ystävälliseen tapaansa. "Oletko varma? Saimme juuri aamulla tuoreita mansikoita ja niitä on vielä vähän jäljellä. Tiedän kyllä, kuinka pieni tyttäresi rakastaa mansikoita. Voin antaa alennusta", Neea maanitteli.

Asiakas kiitti tarjouksesta mutta kieltäytyi ja lähti kotiinsa.

Onni käveli asiakkaan perässä ulos sulkeakseen kaupan tältä päivältä. "Tulehan tänne!" hän kutsui sen jälkeen vaimoaan ja kaappasi tämän syleilyynsä.
Heillä oli kaikki hyvin. Keskikesä oli käsillä, joten kauppa kävi. Ihmiset pitivät heistä, heidän tyttärillään olivat puolisot valmiina ja kaupalle oli jatkajakin. Jatkaja, jonka oli määrä tulla päivälliselle tutustumaan Onniin ja Neeaan.

"Tulethan auttamaan minua ruoanlaitossa?" Neea pyysi.

"Jos vain jossain voin olla avuksi", Onni hymyili. Korpelassa ruoanlaitto ei oikeastaan kuulunut miesten tehtäviin, mutta Onni ei välittänyt siitä. Hän viihtyi keittiössä ja oli mielellään avuksi Neealle.
***

Vierailu alkoi niin hyvin kuin toivoa saattoi. Onni oli tuonut yhden ylimääräisen tuolin pöytään ja Susanne oli vetäytynyt muualle.

Adam vaikutti Onnista ja Neeasta fiksulta, kiltiltä pojalta, joka varmasti oppisi kaupanpidon salat nopeasti.

Chris aisti kuitenkin veljessään pientä murjotusta ja pani merkille, kuinka usein Adamin katse lipui Katherineen. Katherine huomasi myös Adamin tuijotuksen, muttei osannut tulkita sitä, joten hän jätti sen omaan arvoonsa.
***

Kun ateria oli syöty, Onni patisti Katherinen saattamaan vieraansa ulos. Chris oli ajanut vaununsa siihen, missä Katherinen isoisän vaunut joskus Neean lapsuudessa olivat olleet. Adam istui jo vaunuissa odottamassa kärsimättömästi kotiinlähtöä.

Chris sen sijaan halusi ensin hyvästellä Katherinen asianmukaisella tavalla. Katherine oli nyrpeä Chrisin kohteliaisuudesta huolimatta. "Kyllä sinä vielä sopeudut ajatukseen minusta puolisonasi. Voin taata sinulle kaiken, mitä ikinä tahdot", Chris yritti piristää Katherinea.

"Mitä ikinä tahdon?" Katherine kysyi toiveikkaasti.

Chris hämmentyi mutta nyökkäsi. "Siinä tapauksessa... Tahdon elämän ilman sinua. Ilman aviomiestä", Katherine ilmoitti ivallisesti. "Hmph. Tiedät kyllä, mitä tarkoitin", Chris puuskahti.

"Ymmärrän toki, jos et ole sanojesi mittainen mies", Katherine tokaisi hymyillen näpäytystään.

Sen sanottuaan hän lähti nenä pystyssä sisälle ja jätti Chrisin seisomaan yksin pihalle.

Chris näki parhaaksi lähteä kotiin. Hän uskoi vakaasti, että Katherine taipuisi kyllä aikanaan. Siihen saakka hänellä olisi hauskaa yrittäessään kesyttää tätä jääräpäistä kaunotarta.
***

"Vihaan, vihaan, vihaan miehiä!" Katherine huusi kävellessään oleskelutilaan. Vanhemmat olivat menneet yläkertaan - varmaan hehkuttamaan upeaa vävyään - joten Katherine sai purkaa sydäntään Susannelle rauhassa.

Susanne vei kirjansa pois ja käveli Katherinen luokse. "Älä viitsi. Asiasi ovat paremmin kuin hyvin", Susanne huokaili.

"Ojoi, mikä saa siskon noin masentuneeksi?" Katherine naurahti.

"Äsh..." Susanne tuskaili istahtaessaan sohvalle ja yritti samalla vaihtaa aihetta johonkin muuhun.

Katherine huomasi nyt, että Susannella oli jokin oikeasti hätänä. "Mikä on?" hän kysyi ja asettui lähemmäs Susannea. "Kukaan ei enää huoli minua!" Susanne huudahti itkuaan pidätellen. "Kuka vain huolisi tuollaisen kaunottaren", Katherine vakuutti ja yritti hymyillä Susannea piristääkseen.

"Ei näin. Ei enää", Susanne sanoi ja katsoi samalla pois päin Katherinesta. "Mitä ihmettä höpiset?" Katherine oli hämillään siskonsa puheista.

"Olen myöhässä. Taas. Se syntyy talvella."

Muuta Susannen ei tarvinnut kertoa. Katherine kauhistui. "Tästä täytyy kertoa äidille! Täytyy keksiä jotain! Miten..? Siis kuka..? Tiedätkö, kenen se on?" hän pysähtyi miettimään.

"Eliaksen. Sen maanviljelijän pojan", Susanne myönsi.

Katherine istui alas. "En tiennyt, että te... Tiedät kyllä mitä..."

"Älä esitä noin siveää. Niin vain pääsi käymään. En tiedä, mitä teen nyt. Pitäisikö minun karata?" Susanne ehdotti itselleen mieluisimman vaihtoehdon.

"Ei käy!" Katherine moitti. "Häpeän itseäni. Ei tästä voi kenellekään kertoakaan!" Susanne huusi turhautuneena, vaikka Katherine yritti rauhoitella häntä parhaansa mukaan.

"Mistä ei voi kertoa? Susanne, mitä olet tehnyt?" paikalle sattunut Onni kysyi heti. Katherine säikähti ja jämähti paikoilleen. Susanne loihti kasvoilleen nopeasti tekohymyn ja yritti vakuutella isälleen, että kaikki oli hyvin.

Esitys ei mennyt läpi. Onni istui Katherinen viereen ja vaati tytöiltä selitystä.

"Ei kun me tässä vaan... Niin tuota... Me siis... Se onkin hauska juttu kun nimittäin-" Katherine yritti saada järkevää selitystä suustaan, mutta päätyi vain huitomaan ympäriinsä.

Onni katsoi tyttäriään kummissaan yrittäen keksiä, mistä oli kyse.

"Mikä meteli täältä kuuluu?" Neeakin tuli paikalle ihmettelemään.

"Tytöillä on selkeästi jotain kerrottavaa meille. Eikö niin tytöt?" Onni yritti saada jompaa kumpaa puhumaan.

"Jaahas. Kumpi aloittaa?" Neea istui alas uteliaana. Katherine vetosi Susanneen katseellaan.

Susanne irvisti tuskasta jo etukäteen ja pamautti sitten olevansa raskaana.

"Kyllähän tähän jokin ratkaisu löydetään", Katherine sanoi väliin ennen kuin Onni ja Neea edes tajusivat asiaa kunnolla.

He eivät suhtautuneet asiaan yhtä suopeasti. "Olet mitä!?!" Neea huusi kauhuissaan. "Äiti... Se oli vahinko!" Susanne tunsi entistä enemmän häpeää. "Vahinkopa hyvinkin! Mitä oikein ajattelit?" Neea sihisi kiukusta.

Onni teki myös omat ajatuksensa erittäin selviksi.

"Rauhoittukaa!" Katherine keskeytti huudollaan vanhempansa. Onni ärähti, ettei asia kuulunut Katherinelle, joten tyttö nousi loukkaantuneena pois. Hyvä on. Jos hänen apuaan ei kaivattu, niin selvittäköön asiansa sitten keskenään, hän ajatteli.

Katherinen mielenosoitus rauhoitti vanhempia hieman. Neea teki parhaansa pystyäkseen ajattelemaan selkeästi, Onni samoin. Hetken kuluttua he tiedustelivat lapsen isää. "Elias", Susanne myönsi heillekin. "Oletko varma?" Neea kysyi. "Olen!" Susanne kivahti loukkaantuneena siitä, ettei häntä uskottu, kun hän oli uskoutunut vanhemmilleen näin tärkeässä asiassa.

"Ei meillä ole kuin yksi vaihtoehto", Onni totesi ja katsoi Susanneen. "Pakkaan ja lähden ennen aamunkoittoa. Ette kuule minusta enää ikinä, lupaan sen", Susanne mutisi häpeissään. "Mitä? Ei. Kutsumme Eliaksen ja Eerikin ja kerromme heille tilanteen. Jos lapsi todella on Eliaksen, olette molemmat yhtä syyllisiä minun silmissäni. Ehkä Eerik tämän yhteiskunnan laeista huolimatta suostuu ottamaan sinut perheeseensä, jos kiirehdimme häiden kanssa", Onni selitti. "Hyvä on", Susanne myöntyi ja Neeakin oli tyytyväinen ratkaisuun.
***

Ylimääräiselle tuolille oli taas käyttöä, mutta tällä kertaa oli Katherinen vuoro jättäytyä pöydästä. Eerik ja Elias olivat tulleet käymään kaupalla ja Onni oli pyytänyt heitä jäämään päivälliselle.
Tunnelma oli kireä. Onni oli juuri saanut kerrottua Eerikille ja Eliakselle tapahtuneesta ja he sulattelivat yllättävää tietoa.

Lopulta Eerik rykäisi ja aloitti oman puheensa: "Olette hyvä mies, enkä hetkeäkään usko teidän valehtelevan minulle, sillä tokihan tiedätte Jumalan rankaisevan valheellisista sanoista. Herramme rankaistavaksi jääköön myös näiden siveettömien nuorten teot. Ihmisenä se ei ole minun tehtäväni. Voisin käskeä teitä hoitamaan asian yksin ja pestä käteni kaikesta puheestanne, mutta poikani täytyy myös oppia kantamaan vastuunsa teoistaan. Raskaus ei näy vielä tyttärestänne, joten ehdotankin, että kiirehdimme häitä ja neito saa muuttaa luoksemme nuorena rouvana ennen syksyä, jotta perheemme voisivat säilyttää kasvonsa yhteiskuntamme silmissä ja pieni lapsi saisi pelastuksen vanhempiensa avioliiton myötä."

"Olette armollinen. Suostun iloisin mielin ehdotukseenne ja jään ikuiseen kiitollisuudenvelkaan teille, joka otatte tyttäreni perheeseenne tästä häpeällisyydestä huolimatta", Onni huokaisi helpottuneena, unohtamatta kuitenkaan asian vaatimaa nöyrää puhetta.

Asia oli näillä sanoin sinetöity ja häiden suunnittelu aloitettiin heti.
***

Susannea hermostutti ja häntä oksetti raittiista ilmasta huolimatta.

Päivällisestä hän ei muistanut juuri muuta kuin sen, kuinka Elias ei edes saattanut katsoa häneen päin.

Susanne tunsi tehneensä todella väärin ja katui kaikkea tapahtunutta. Hänestä oli kovaa vauhtia tulossa äiti ja vaimo, eikä hän pitänyt ajatuksesta alkuunkaan. Raskaus oli vielä alussa, mutta Susanne kuvitteli jo tuntevansa lapsensa potkut vatsassaan. Hän kuvitteli vauvan olevan vihainen ja surullinen äidilleen, joka ei halunnut häntä tähän maailmaan. Se sai Susannen katumaan pahoja ajatuksiaan. Hän oli toivonut olevansa kotona. Metsälässä hän olisi voinut abortoida lapsen kaikessa hiljaisuudessa, mutta nyt hän ajatteli, että katuisi sitäkin varmasti lopun ikäänsä. Miksi kaiken piti olla näin vaikeaa!? hän puuskahti ajatuksissaan.

"Miten kävi?" Katherine tuli utelemaan.

Susanne huokaisi menevänsä naimisiin Eliaksen kanssa. Hän yritti hymyillä ja vakuuttaa siskonsa - tai lähinnä itsensä - siitä, kuinka se olisi varmasti viisain ratkaisu tässä tilanteessa.

"Kuinka tässä pääsi näin käymään?" Katherine tuhahti. "Mitä tarkoitat?" Susanne ihmetteli.

"Olemme molemmat menossa naimisiin vasten tahtoamme. Kuinka ihmiset voivat elää tällaisessa paikassa!? Minä tahdon kotiin!" Katherine kiukutteli.

"Älä valita. Asiat ovat nyt näin eivätkä muuksi muutu", Susanne irvisti. Tuntui pahalta sanoa totuus ääneen.

***

Seuraavat kaksi viikkoa Susanne kulki omissa maailmoissaan. Hän voi pahoin raskauden takia, eikä ylenpalttinen häähössötys auttanut asiaan alkuunkaan. Hääpuku oli tarkoituksella liian tiukka ja tuntui salpaavan Susannen hengen. Niin kuin hänellä ei olisi jo ilmankin ollut ahdistunut olo...
Susannen ajatukset hääaamuna olivat kaikkea muuta kuin sitä, mitä morsiamen pitäisi miettiä. Ei hän tuntenut itseään morsiameksi. Hänet oli tahrattu ja koko pieni hääväki tiesi sen. Susanne kuvitteli, kuinka anoppi katsoisi häntä halveksuen Eliaksen pujottaessa sormusta tulevan miniänsä raskaudesta turvonneeseen sormeen. Maijalla oli ollut sama ilme joka kerta, kun hän oli nähnyt Susannen näiden kahden viikon aikana. Kuinka hän ikinä pystyisi elämään tuon kamalan naisen kanssa saman katon alla?

Kuinka hän oli ajanut itsensä tähän? Kyyneleet virtasivat valtoimenaan, eikä Susannen tarvinnut nyt peittää niitä keneltäkään. Hän olisi halunnut karata, lähteä pois, mutta tiesi sen olevan jo liian myöhäistä. Äidin ja tulevan anopin huudot kuuluivat jo alakerrasta. Nyt olisi aika lähteä.

Susanne pakotti itsensä ylös, pyyhki kyyneleensä ja hoki itselleen, että Eliaksen kanssa hänen elämänsä olisi turvattu. Skandaali voitaisiin välttää ja kaikki kääntyisi parhain päin. Eerik oli ystävällinen ja saisi varmasti Maijankin pian ruotuun. Kaikki sujuisi kyllä.

Miksi hän sitten ei saanut itkuaan loppumaan?
***

"Tahdon." Ja niin Susanne ja Elias oli kahlehdittu toisiinsa.
***
Yritin epätoivoisesti hiukan parantaa kuvien laatua tähän osaan. Onnistuinko, vai menikö vain pahempaan? Tässä olis juttu, josta oikeesti tarvittais nyt paljon mielipiteitä!! Ja tietty osasta itsestään!
Seuraavassa osassa... Suskin ja Eliaksen perhe-elämän alkua ilkeän anopin ja uskovaisen appiukon kanssa. Sen lisäksi myös Katherinen kohtalon selvittely jatkuu - ja ehkäpä saapuu vihdoin päätökseensä...
Jättäkäähän puumerkki :) Kaikenpituiset kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita! :)

Kategoria: Osat 31 kommenttia Kommentoi

Osa 4. Tehtyä ei tekemättömäksi saa

18.03.2012 - 20:18

Taas tuli kovin lyhykäinen osa. Sitäkin dramaattisempi, toivon mukaan >8D Nyt pääosassa on Susanne, kuten viime osan kommenteissa jo moni toivoikin.
Ennen kuin päästän teidät lukemaan, täytyy vielä selittää yhdestä turhanpäiväisestä jutusta. En muista, missä tätä ihmeteltiin, mutta jossain oli puhe tarinoiden suunnittelusta, kirjoittamisesta ja pelaamisesta. Siitä, että missä järjestyksessä kukin asioita tekee. Itse olen suunnitellut tarinan vaiheet jo aikaa sitten ennen kuin sain Tammelat päätökseen, kirjoittelen tarkempaa käsikirjoitusta sitä mukaa kun osat etenevät ja kuvaan kässärin pohjalta. Ajoittain tämä toimii paremmin kuin hyvin, välillä taas jumitan jossakin vaiheessa viikkotolkulla saamatta mitään aikaan. Ajattelinkin siis heittää ilmoille kysymyksen, että mitä tapoja teillä muilla tarinankirjoittajilla on? Ihan mielenkiinnosta ja keskustelua herättääkseni kyselen.
Mutta älkääpäs unohtako itse osaa, vaan menkää toki sen pariin ->

***

Katherine yritti hillitä itseään, mutta päätyi joka tapauksessa loppujen lopuksi huutamaan täyttä kurkkua isälleen. Kirosanoilla höystetty sanoma oli Katherinen mielipide Chrisin omahyväisyydestä, Onnin tekopyhyydestä ja siitä, kuinka Katherine oli pettynyt isäänsä, joka noin vain kauppasi hänet tuntemattomalle pojalle vaimoksi.

Onni odotti kieltään purren Katherinen purkauksen loppumista.

Oliko tämä tosiaan Katherine? Isä ei ollut tunnistaa tytärtään kaiken tuon huudon ja silmien kipunoinnin takaa. Tämä ei ollut lainkaan Katherinen tapaista. "Haluan kotiin!" Katherine päätti huutonsa.

"Kati... Rauhoitu!" Onni ärähti, kun sai vihdoin suunvuoronsa. Hän oli hyvästellyt Chrisin ja tullut hyvillä mielin takaisin sisälle, kun Katherine oli yhtäkkiä hyökännyt hänen kimppuunsa. "Ajattelen vain sinun parastasi", Onni yritti selittää. "Haluan kotiin! Se olisi minulle parasta!" Katherine puolustautui kimakalla äänellä.

Onni pudisti päätään. Tämä saisi nyt riittää. Tyttö oli kiittämätön eikä ymmärtänyt katsoa nenäänsä pidemmälle. "Ei onnistu", Onni ilmoitti vihaisena ja jatkoi määräävään äänensävyyn: "Menen nyt kertomaan äidillesi. Sinä, neitiseni, pysyt täällä ja mietit, miten sinun tulisi käyttäytyä, kun sulhasesi seuraavan kerran saapuu sinua tapaamaan."

Katherinen silmät salamoivat edelleen, mutta hieman isänsä suuttumisesta pelästyneenä ei sanonut sanaakaan vaan marssi sanaakaan sanomatta yläkertaan.
***

Katherine rojahti sängylleen puuskuttaen. Olkipatja tuntui nyt kaikkea muuta kuin lohduttavalta, joten hän siirtyi lattialankkujen päälle. Paljon parempi, hän ajatteli. Kyyneleet eivät olleet kaukana. Kaikki se turhautuminen, viha ja pelko tahtoivat ulos Katherinesta. Avioliitto. Sana kuulosti Katherinen korviin kirosanalta. Hän makasi pitkään paikallaan miettien, miten ihmeessä välttäisi kohtalonsa.
***

Onni oli juuri kertonut Neealle keskustelustaan Chrisin kanssa. "Mikset puhunut ensin minulle?" Neea kysyi. Hän oli hieman loukkaantunut, että Onni oli sinetöinyt asian neuvottelematta hänen kanssaan. Neea oli kyllä elänyt lapsuutensa täällä, mutta monta vuosikymmentä Metsälässä oli iskostanut hänen mieleensä tasa-arvon merkityksen. Sellaista käsitettä ei Korpelassa tunnettu. Niinpä Neea antoi miehelleen heti anteeksi.

"Miten sovitte kaiken tapahtuvan?" hän tiedusteli.

"Poika viettää seuraavan syntymäpäivän kotonaan ja tulee meille syksyllä. Kuusiston isäntä lupasi lähettää pojan mukana joitain asioita, jotka talvella tulevat meille tarpeellisiksi. Hän järjestää vaunut kuljettamaan poikaa koulussa vielä ensi kesään saakka. Sen jälkeen voimme aloittaa täysipäiväisen kouluttamisen. Samalla kun poika tulee, Katherinen on määrä lähteä."

Onni selitti vielä monia muitakin yksityiskohtia Neean kuunnellessa hyväksyvästi. Onni oli osannut hoitaa kaiken kunnolla. Hän oli ylpeä miehestään.
***

Susanne oli taas päivänsä piristämiseksi yrittänyt lähteä miesjahtiin. Miehet pitivät häntä kyllä kauniina, mutta jokin oli muuttunut.

Susanne ei enää jaksanut nähdä vaivaa miesten eteen ja helppo nakki houkutteli vain muutamia. Taas Susanne joutui lähtemään kotiinsa ilman saalista.
***

Heti kotiin saapuessaan Susanne huomasi maanviljelijän tulleen jälleen poikansa kanssa käymään.

Poika aivan selvästi muisti hänet. Susanne näki tämän punastuvan ja luovan katseensa häneen, maahan ja taas uudelleen häneen.

Tästä Susanne sai aivan uutta puhtia. Siinäpä olisi poika, jonka hän voisi viimein vietellä. Se kun viimeksi oli jäänyt vähän kesken. Susanne käveli keimaillen miesten luo.

"Anteeksi häiriö mutta... Saisinko hetken vaivata teitä nuori herra?" Susanne kohdisti sanansa Eliakselle röyhkeällä äänensävyllä mutta kuitenkin kohteliain sanoin.

Elias nyökkäsi ja Susanne ohjasi hänet kauemmas Onnista ja maanviljelijästä. "Nuoret tulevat selvästi toimeen keskenään", Eerik huomautti.

"Siitäpä minun muuten piti puhuakin", hän jatkoi. "Elias kun tarvitsee tulevaisuudessa vaimon... Toivoisin, että haluaisitte antaa tyttärenne hänelle", Eerik kertoi mietteistään.

Onni ei epäröinyt hetkeäkään. Hän vastasi oitis, että suostuisi mielellään.

"Annetaan nuorten tutustua ensin rauhassa ja järjestetään muutto ja häät hieman myöhemmin?" Eerik ehdotti. Onni myöntyi, vaikka olisikin mieluusti sinetöinyt asian sormuksin heti paikalla ennen kuin Eerik enää ehtisi muuttaa mieltään. Tyrkyttäminen olisi kuitenkin Onnin mielestä vaikuttanut liian epätoivoiselta, joten hän saattoi vain toivoa parasta.
***

"Olen ikävöinyt sinua", Susanne flirttaili Eliakselle samalla, kun heidän isänsä sopivat heidän tulevasta avioliitostaan. Elias ei vastannut. Susanne kuiskutteli pojan korvaan monia tuhmuuksia ja Elias punastui hetki hetkeltä enemmän. Ei hän ollut alkuunkaan tottunut tällaisiin tyttöihin.

Elias oli kuitenkin korviaan myöten ihastunut, joten hän keräsi kaiken rohkeutensa ja suuteli Susannea nopeasti.

Susannesta ele oli riemuvoitto ja hän hyökkäsi varoittamatta viattoman Eliaksen kimppuun.

Susanne ohjasi tilannetta täysin. Hän houkutteli Eliaksen märkiin heiniin ja ryhtyi riisumaan itseään. Elias oli aivan tytön vietävissä. Tämä oli uudenlainen tunne hänelle.

Elias pelästyi, kun Susanne avasi röyhkeästi hänen housujensa napit. Ei kukaan ollut kertonut Eliakselle, miten kaikki tämä toimi ja miten kuului edetä. Onneksi Susanne oli enemmänkin kuin innokas opastamaan ystäväänsä aviollisten ilottelujen saloihin.
***

Kun riemu oli ohitse, Elias vetäytyi toiselle puolelle heinäkasaa, kauemmas Susannesta. "Mikä sinulle tuli?" Susanne kysyi raukeana. "En... Ei..." Elias sopersi.

Elias nousi ylös pää pyörällä. "Ei käy... Enhän minä oikeasti..." hän mutisi itsekseen. Susanne nousi ylös ja huokaisi kyllästyneellä äänensävyllä: "Nytkö sitä sitten kadutaan? Annahan olla. Tehty mikä tehty. Itse halusit sitä."

Toistamiseen syvään huokaisten Susanne puki mekkonsa takaisin ylleen ja jätti Eliaksen yksin sateeseen.
***

Susannen lähtiessä Elias jäi voimattomana paikalleen. Hän makasi märissä heinissä, jotka nyt pistelivät ikävästi ja tarrautuivat ihoon ja vaatteisiin. Sade ropisi Eliaksen keholle. Se viilensi kuumia tunteita hieman.
Kuinka Susanne saattoi tehdä hänelle näin? Elias ei saanut ajatuksiaan irti Susannen kauniista kehosta ja kaikesta siitä, mitä he äsken olivat tehneet. Elias tunsi rakastuneensa, mutta Susanne tuskin välitti hänestä. Jos hän välittäisi, tottahan toki hän olisi jäänyt Eliaksen vierelle.

Samat ajatukset pyörivät kehää, kun Elias oli saanut vaatteet päälleen ja ja lähti kävelemään kotiaan kohti potien huonoa omatuntoa teostaan.
***

Susanne oli päättänyt kylpeä pois kehoonsa tarttuneet heinät ja muun lian. Kylpy ei vetänyt vertoja Metsälän kodin kuumille vaahtokylvyille, mutta rentoutti tämäkin mukavasti.

Susanne pohti mielessään, mahtoiko Elias olla jo lähtenyt kotiinsa. Ehkäpä hänen olisi pitänyt jäädä Eliaksen luokse vielä hetkeksi. Vanhat, kamalat muistot olivat kuitenkin pyrkineet pintaan, kun hän oli aistinut Eliaksen epäröinnin rakastelun jälkeen.
Susanne painoi päänsä veden alle yrittäen hukuttaa huonot muistot. Yritys oli turha ja pian Susanne huomasi taas muistelevansa sitä kamalaa iltaa.
***

Susanne oli ollut jo pitkään ihastunut Ilariin, Metsälän sydäntensärkijään.

Tänäkin iltana hän oli laittanut päälleen parhaimpansa saadakseen Ilarin huomion. Ja viimein Ilari oli tullut hänen luokseen!

Susannen polvet notkuivat ja häntä hermostutti Ilarin läheisyys ja läpitunkeva katse.

Ilari oli jo kahdeksantoista ja hänellä oli oma auto. Susanne ei neljätoistavuotiaana ymmärtänyt autojen päälle, mutta kun Ilari pyysi häntä ajelulle, tyttö suostui hetkeäkään epäröimättä.

Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, kuinka pahasti ilta voisi mennä pieleen. Ilari ei edes käynnistänyt autoa vaan alkoi heti lähennellä Susannea epämiellyttävästi.

Parkkipaikalla ei ollut muita. Ei ketään, joka olisi kuullut Susannen itkunsekaiset huudot.
***

Ilari oli vain kylmästi työntänyt Susannen vaatteidensa kanssa ulos autosta ja uhkaillut tytön hiljaiseksi. Susanne puki nopeasti päälleen ja löysi hetken hortoilun jälkeen rauhallisen paikan, jossa jatkoi nyyhkyttämistä.

Ilari oli vienyt hänen neitsyytensä kamalimmalla mahdollisella tavalla eikä Susannella ollut ketään, kenelle kertoa tapahtuneesta. Ei hän uskaltaisi.
***

Enempää Susanne ei halunnut muistella. Kyyneleet polttivat jo poskia. Hän nousi kylvystä, kuivasi itsensä ja rauhoittui.

Susanne käveli kylpyhuoneesta ilmeettömänä. Tunne oli samanlainen kuin tuon kamalan illan jälkeen. Tyttö työnsi tunteensa sivuun aivan kuten oli tehnyt silloinkin. Hän selviäisi. Hän olisi vahva. Hän näyttäisi Ilarille, ettei häntä haitannut.

Tuon illan jälkeen hän oli kaatanut miehen toisensa jälkeen makaamaan kanssaan näyttääkseen Ilarille, mihin pystyi. Vähitellen miehistä vain oli tullut Susannelle tapa paeta todellisuutta, tunteita ja pahaa maailmaa.
Hän oli halunnut vietellä Eliaksen samasta syystä. Tai ainakin hän halusi uskotella itselleen niin. Mutta oliko hän tehnyt väärin? Kokiko Elias kaiken niin kuin hän muutama vuosi sitten? Ei... Elias oli halunnut sitä itse. Olihan?
Susanne sulki nämäkin ajatukset mielestään. Oli helpompi unohtaa kuin vatvoa asioita, jotka olivat jo tapahtuneet.
***
Kuka odotti moista motiivia Susannen käytökselle, käsi ylös? Toivottavasti kerronta ei ollut yhtä tönkköä kuin miltä se minusta vaikuttaa... Antakaa palautetta! Risuja, ruusuja... Kaikki kommentit, niin lyhyet kuin pitkätkin, ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kategoria: Osat 30 kommenttia Kommentoi

Kirjoitukset

Ilmestyneet

Esittely 1

Osa 1. Yö ja päivä

Osa 2. Kukin taaplaa tyylillään

Hyvää ystävänpäivää!

Osa 3. Puistossa - kuinka yksi asia johtaa toiseen

Osa 4. Tehtyä ei tekemättömäksi saa - ei vaikka kuinka paljon haluaisi

Osa 5. Perhekokouksia

Osa 6. S&M

Esittely 2. Joenranta

Tulossa

Osan nimi: Osa 7.

Valmiina: 20%

Tulossa: Hmm... Josko tuonne kuun loppuun saisin osaa etenemään. Sori, mutta nyt lähtee nimittäin viimeinen pk-rutistus ja kiirettä pitää ;)

Viim. muutos: 13.5.-12

Linkit

Kiitos sivupohjasta:

Sims-aiheisia blogeja:

MacBearin kunniakas suku

Miranda

Rkc Pinewood

Satakieli ja riitasointu...

St. Claire

Säpinää Simssilässä

Terveisiä Outolaaksosta

YHLC Ketchup

Muita blogeja:

Scrambles

NailHain Blogi

Pyydä rohkeasti linkitystä vaikkapa vieraskirjassa. Linkitän mielelläni! :)

Minut voi linkittää vaikkapa tällä:

Poistelen aika-ajoittain loppuneita blogeja, mutta jos olen vahingossa poistanut elossa olevan blogisi, ilmoita toki vieraskirjaan ja korjaan asian.

Viim. päivitys: 15.5.-12

Ladattavat

Tässä yleisimpiä latailupaikkojani ja ne, joista on selkeästi ollut hyötyä tarinan lavastamisessa menneeseen aikaan.

Jos etsit jotain tiettyä esinettä/vaatetta/ym, eikä sitä tunnu täältä löytyvän, heitä kysymys siihen osaan, jossa kyseinen juttu on näkösällä. Läheskään kaikkien juttujen latauspaikkoja en muista, mutta aina kannattaa yrittää :)

Jo aikaisemmin kysyttyjä ladattuja löydät täältä.

Mod The Sims (Tämä on ehdoton ykkönen!!)